Vittu

Kiva päivä! Aamulla olin lähössä töihin, mut jaa mun pyörä oli pöllitty telineestä. Mut ei se nii välii emmä muutenkaa kulje sillä ku jokapaikkaa. Pääsin töihin ja raportille, nii mulle kerrotaan että oon tänään yksin, kun yks hoitaja päätti muuttaa just tänäpäivänä Helsinkiin ja toinen on sairas. Ihan fine sinänsä. Minä ja 10 sänkypotilasta. Vähäku Lumikki ja 7 kääpiötä. Paitsi et ne kääpiöt osas ite pukee, syödä, käydä vessas ja suihkus.. Ainoo piristyksen aihe oli ‎"Ei-niin-kaksiset palloilijat"-kirjan 2&3 luku jotka oli saapunu mun Fb-kansioon. Joten tässä on teille jatkoa!

Luku 2.



Aamu sarastaa ja silmiä kirvelee niin saatanasti. Nukuttuja tunteja: 2. Ja eiku aamupalalle. Kuka on keksiny aamuherätykset? Ei niissä oo mitään ideaa. Koko konkkaronkka näyttää ku haudasta nousseilta ja sitte pitäs vielä treenatakki. Luuleeko noi pellet, että meistä on yhtään mihinkään ennen kello kahtatoista? Kai ne elää jossain omassa rinnakkaistodellisuudessaan, jossa kaikki on iloisia ja heittelee päivänkakkaroita ympäriinsä. Helvetillistä hippimeininkiä. Tosin mäkin heittelisin, jos sais nukkua. Ees tunnin enenmmän.
No paha alkaa änkyttää vastaankaan, joten eiku treenaamaan. Aamupalan jälkeen tietty. Mutta eihän hullullakaan mee paljoa alas, ku kello näyttää viis aamulla. Ei tän pitäny olla mikään lastenlaulu, eikä kukaan meistä oon Juhani tai Liisi. Mitä läppää tää nyt on? Ja sitte koutsit urputtaa, että aamupala on tärkein ateria ja ei jaksa jos ei syö. Daa, ei myös jaksa, jos ei nuku. Niiden pitäs oppia laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Kattelen maalilta ku Kirppu viilettää kentän toisessa päässä. Ja tietty se kaatu, ku astu pallon päälle. Tää on just niin tätä. Uus yritys - epäonnistuu. Pitikö nyt potkasta sitte ohi pallosta? Faktaa varmaan, että nää yölliset mäkeä alas kierimiset ei ookaan meijän juttu. Ainakaan, jos tätä päivää kattoo. Onneks oon maalivahti, ei tarvii juosta. Tosin Juhis pitää kyllä huolen siitä, että meijänki aamu alkaa mahdollisimman paskamaisesti. Oksettaa.
Suihku. Ah tätä autuutta. Mahdollisimman nopeesti vaatteet pois päältä (Pitää huomioida tähän väliin, että vaatteethan on samat kuin eilen, ja ne pestään viikon aikana kerran. Jos hyvä tsägä käy.) ja rynnäköllä Kirpun kanssa suihkuun. Ollaan varmasti ekoja. Ai ei. Jono on telkkarille asti, ja tietty vaan viis minuuttia aikaa palaveriin. Kai se suihku sitte jää meijän osalta. Tai sitte ei - ollaan taas myöhässä.
Jotenki noista valmentajista huokuu se, että ne ei tykkää meistä. Kirppu heitti sopimattoman kommentin valmentajalle sen kysyessä tyhmää kysymystä. Mä nauroin. Kukaan muu ei. Missä on näiden tosikkojen huumorintaju? Kai ne on ettimällä ettiny tänne ne äksyimmät ihmiset, vaan sen takia, että meillä ois mahdollisimman tuskaista. Onneks sentään on Maski. Jos sanoisin, että se on laiha lohtu, kusettaisin. Sana "laiha" ei vaan mahdu samaan lauseeseen Maskin kanssa. Mahdoton yhtälö. Totuus sattuu.
Illemmalla on sitte henkilökohtaset palaverit. Kiva. Mä siis oon piinapenkissä Juhiksen edessä ku se kyselee multa, tykkäänkö enemmän Hesestä vai Mäkkäristä. Tai tivaa, että miksi en osaa hypätä. No vittu, läskit ei lennä, eikö äiti oo sitä opettanu? En Kirpunkaan oleilua tuulettais. Sen pitää kuunnella kaikkea paskaa siitä, kun se ei oo stadilainen. Ja sen takia se on paska. Välillä en ihan ymmärrä. Toisaalta, ehkä se on helpottavaakin kuulla olevansa vaihtopenkin vasenlaita. Kuka tietää? Eihän se mua koske. Eipä.