Vittu

Vaihteeks maailman paskimpien treenien kunniaks julkistetaan 3. luku kirjasta ‎"Ei-niin-kaksiset palloilijat" Enjoy!

Luku 3.




Pelipäivä. Ah, tätä fiilistä. Siis ihan katossa. Eivaan. Kaikki tuijottaa seinää ja tärisyttelee hermostuneina jalkojaan. Sen vaan niin näkee, kun porukalla on paskat housussa. Mua ei jännitä, eikä kuulemma Kirppuakaan. Mitäs sitä vaihtopenkilläoloa jännittämäänkään? Meistä ei riipu nyt mikään, ei voida mogata. Ainakaan kauheesti. Heitetään Kirpun kanssa hysteeristä läppää ja yritetään rentouttaa kopin tunnelmaa, mutta eihän siitäkään nyt tuu hevon vittua. Joidenkin pelaajien mulkasut kerto sen, että nyt ois aika olla ihan vaan turpa kiinni. Meijät tapettiin katseella ainakin kolmesti.
Alkuvihellys ja peli käyntiin. Koutsi käskee seuraamaan peliä, mutta meillä on Kirpun kanssa juttu kesken. Nyt ei niin millään kerkeis. "Nyt helvetti käyttäytykää, te edustatte Suomea täällä!" No se tuli sitte sillä selväks. Ja sitten lämmittelemään. Siinäkään mitään ideaa oo. Koko konkkaronkka vaihtopenkiltä juoksee jalkansa ihan hapoille jo ennen ku pääsee kentälle. Sit siellä ollaan ku jotain veteliä paskoja, ku lämppäys vei voimat. Vai että tuoreita jalkoja. Voihan niitä niiksikin sitte kai kutsua. Noh, ainakin pääsee hetkeksi pois taustojen nenän alta.
Kirpun kanssa kieritään maassa. Pitää totutella kenttään, jos sitä vaikka pääsis kokeilemaan. Nurtsipaini tosiaan vie voimat. Varsinki jos nauraa samalla niin paljon, ettei henkeä saa. "Mä poimin sulle tosta kentältä voikukan äitienpäivälahjaks!" Kirppu hihkaisee hihitellen. Kiitän kauniisti ja vieläpä niiaan. Kattelen ku Kirppu konttaa perse märkänä ja esittää possua. Kai se neliapiloita kerää, tai jotain. Sopii hyvin sille toi rooli. Se vois harkita majoittautumista sikalaan. Kukaan ei erottais oikeeta väärästä. Paitsi ehkä värin perusteella. Mistähän sais vaaleenpunasta maalia?
Peliä jäljellä 10 minuuttia ja ollaan, yllättäen, häviöllä 3-0. Eikä mitään mahiksia kentälle, koska noi muuthan on vaan niin hyviä. Puolet henkihieverissä siellä ku ei meinaa pysyä vastustajan perässä. Mutta silti, valmentaja huutaa juoksemaan ja prässäämään. Ei vittu tytöt, tää peli on niin hävitty jo. Lopuvihellys ja peli on selvä - viimein. Huh kun oli taas rankka 90 minuuttia. Istumalihakset on jumissa. Valmentajat taputtelevat pelaajia olalle. No, kai se sitten oli ihan hyvä yritys. Säälittävää.
Illalla on vielä sitten palauttavat treenit. Tai siis palauttavat treenit niille, jotka pelas. Ja me muuthan juostaan. Ja vitusti. Mikä tää juttu nyt on, että meitä, joilla ei ollu osaa eikä arpaa koko häviöön, rankaistaan? No metodinsa kullakin. Tää on perseestä. Alkaa jo pikkuhiljaa hirvittää toi parin viikon päästä oleva EM-karsintareissu. Sillo se on nokka kohti Viroa. Harmi vaan, että viinaa ei varmastikaan kehtaa ostaa. Turha reissu, mut tuleepahan tehtyä. Onneks Kirppu lähtee kans, sentään jotain iloa siinäkin sitte. Päästään revittelemään tunnin shoppausreissulla, jos valmentaja on niin armollinen. Tuskimpa on. Tai sitte ne yllättää.